Minusta on aina ennen tuntunut, että tammikuu on jotenkin hidas kuukausi. On pimeää, vaikka olisi luntakin. Päivät eivät liiku eteenpäin, tekeminen on paikallaan junnaamista. Kesään on ikuisuus.
Tänä vuonna tammikuu hujahti kuin huomaamatta ohitse. Joulun ja uudenvuoden jälkeen oli taas pienen hetken eräänlainen tyhjiö, kun loppuvuosi oli täynnä monenlaisia tapahtumia ja niiden jälkeen takki oli hetken aikaa tyhjä. Mutta loppiaisen jälkeen kaikki asettui taas uomiinsa. Olen miettinyt, että syy tammikuun aiempaan paikallaan junnaamiseen on täytynyt olla minulla korvien välissä. Nyt, kun saan tehdä työtä omin ehdoin, omilla aikatauluillani, kaikki sujuu jouhevammin kuin aiemmin.
Tämä talvi on ollut melko erikoinen. Lunta on aika vähän. Pakkasia tulee ja menee. Hiihtokilometrejä on kertynyt maltillisesti verrattuna aiempiin vuosiin. Mutta ehkä se olikin tarkoitus, jotta ei ajaudu siihen vanhaan, junnaavaan tekemiseen, joka toistuu päivästä ja viikosta toiseen. Monta talvea on mennyt niin, että päivät on puskettu töissä ja illat ladulla. Nyt on toisin.
Talven aikana olisi tarkoitus saada yksi neuleohje valmiiksi, testineulonta on kesken. Yhtenä yönä havahduin kesken unien ja laskin hetken silmukkamääriä. Kyllä siitä valmista tulee, en epäile hetkeäkään. Lisäksi villasukkavarasto hupeni joulumyyjäisissä niin tehokkaasti, että sinne on neulottava täydennystä. Villasukka on kyllä edelleen lempineule, tuttu ja turvallinen.
Vastaanotot jatkuvat keskiviikkoisin ja maaliskuussa olen menossa pitkästä aikaa täydennyskoulutukseen Tampereen Lääkäripäiville. Junamatkoilla on myös hyvää aikaa neuloa.
Oman yrityksen 1-vuotissynttärit on suunnitteilla huhtikuulle. Huhtikuun lopulla alkaa muutenkin tapahtumakausi ja kesällekin on jo menoja tiedossa. Viime vuodesta oppineena en aio loppuvuotta tukkia ihan täyteen, mutta haluaisin mieluusti käydä sellaisissa paikoissa, joissa en ole vielä ollut.
Hyvää helmikuuta kaikille!
Anu